Kesäkauden tähtitaivas

Venus ja Jupiter ovat konjunktiossa heinäkuun 1. päivänä.
Päivän aikana Venus ohitaa Jupiterin ja lähimmillään
ne näkyvät vain 24 kaariminuutin etäisyydellä toisistaan.
Tapahtumaa on mahdollista havainnoida kohtuullisen
kokoisella harrastajakaukoputkella, mutta
Auringon läheisyyden vuoksi se on tehtävä erityistä
varovaisuutta noudattaen. Piirros Kari A. Kuure.

Perinteisesti havaitseminen kesäkaudella on hyvin vähäistä. Tähän luonnollisena selityksenä ovat maamme sijainti pohjoisilla leveyksillä, jolloin yöt ovat lyhyitä ja vain hämäriä. Ensimmäiset yöpimeät koetaan Tampereella vasta elokuun viimeisellä puoliskolla, joten kolmen kesäkuukauden aikana joudumme tyytymään vain kirkkaimpiin tähtitaivaan kohteiden havaitsemiseen.

Aurinko on korkeimmillaan pohjoisella taivaalla. Kesäpäivän seisaus on 21. kesäkuuta kello 19.37, jolloin sen deklinaatio on 23° 25’ 57,49”. Samaan aikaan näemme sen 31’ 48” kokoisena ja päivällä on pituutta 19 h 28 minuuttia. Tämän jälkeen päivän pituus alkaa lyhetä, joten 22. päivä on jo 3 sekuntia lyhyempi.

Päivän pituus

1.6.	18 h 47 m
15.6.	19 h 24 m
21.6.	19 h 28 m
1.7.	19 h 18 m
15.7.	18 h 34 m
1.8.	17 h 12 m
15.8.	15 h 55 m
31.8.	14 h 24 m

Auringon näennäinen koko ole kaikkein pienin juuri kesäpäiväseisauksena, vaan maapallon on aphelissä vasta heinäkuun 6. päivänä kello 22.36 jolloin näennäinen koko on 31’ 27”. Auringon ja Maan välinen etäisyys on tällöin 1,017 au.

Auringon alueen tähtitaivasta emme pysty näkemään, mutta siihen ei nyt ole mitään tarvettakaan. Silti on mukava tietää, että Auringon näennäinen rata vie sen Härästä Kaksosiin kesäkuussa, Krapuun heinäkuussa ja Leijonaan elokuussa.

Kuun vaiheet

	kesäkuu		heinäkuu		elokuu
	pvm	klo	pvm	klo	pvm	klo
täysikuu	2.6.	16.19	2.7.	02.20
vähenevä puolikuu	9.6.	15.42	8.7.	20.24	7.8.	02.03
uusikuu	16.6.	14.05	16.7.	01.24	14.8.	14.54
kasvava puolikuu	24.6.	11.03	24.7.	04.04	22.8.	19.31
täysikuu			31.7.	10.43	29.8.	18.35

Kuun rata

perigeum	10.6.	5.7.	2.8. & 30.8.
apogemium	23.6.	21.7.	18.8.
etelässä	3.6.	1.7. & 28.7.	25.8.
pohjoisessa	16.6.	14.7.	10.8.

Konjunktiot

Venus ja Jupiter ovat konjunktiossa heinäkuun 1. päivänä, jolloin niiden välinen kulmaetäisyys on vain 24 kaariminuuttia. Molemmat planeetat ovat kirkkaita: Jupiter -1,7^m ja Venus -4,3^m, joten niiden näkeminen ennen auringonlaskua pitäisi olla mahdollista.

Planeetat

                            

Merkurius on näkyvissä parhaimmin kesäkuun puolivälin jälkeen heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Tällöin planeetan ja Auringon välinen kulmaetäisyys ylittää 15° ja suurin se on kesäkuun 23–26. Päivinä, ollen yli 22°. Elokuun loppupuolella kulmaetäisyys on samaa luokkaa, mutta silloin planeetta laskee horisonttiin lähes auringonlaskun aikaan.

Merkuriuksen kirkkaus ei ole suuren suuri, kesäkuun lopulla noin 0,6^m. Se ei ole riittävä, että planeetan voisi nähdä paljain silmin ennen auringonnousua.

Venus on kesäkuun ja vielä heinäkuun alkupuolen hyvin näkyvissä auringonlaskun jälkeen pitkälle aamuyöhön. Heinäkuun puolivälin jälkeen se laskee horisonttiin auringonlaskun aikaan ja on sen jälkeen näkyvissä vain päivällä. Venuksen kirkkaus on suurin heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin se on suurimmillaan -4,3^m tietämillä. Planeetta on alakonjunktiossa 14.8. kello 6.51 jolloin kulmaetäisyys on vain 8°. Vaikka kulmaetäisyys on suurehko, niin Venus on Aurinkoa etelämpänä ja näin ollen silloin siitä havaintojen tekeminen onnistuu vain päivällä.

Mars nousee aamutaivaalle ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on kuitenkin niin vaatimatonta luokkaa, että sen havaitseminen on käytännössä mahdotonta. Planeetan kulmaetäisyys on pienin konjunktiossa 14.6. ollen vain 0,62° (37’ 09”).

Jupiter on näkyvissä iltataivaalla auringonlaskun jälkeen aina heinäkuun puoliväliin asti. Planeetan kirkkaus on hieman heikkenemässä kesäkuun alun -1,8^m arvosta, mutta ei kovinkaan merkittävästi. Kirkkauden myötä kulmahalkaisija (35”) on myös pienenemässä mutta siinäkään ei tapahdu kovin nopeaa muutosta. Elokuun loppuun mennessä se on pienentynyt lukemaan 30”.

Saturnus nousee horisontista iltapäivisin ja on etelässä ennen auringonlaskua. Kesäheinäkuun aikana planeetta painuu horisonttiin vasta aamuyön tunteina, jolloin keskiyön hämärät hetket ovat mahdollisia havainnoille. Elokuussa Saturnus painuu horisonttiin pari tuntia auringonlaskun jälkeen. Saturnuksen kirkkaus ei ole suuren suuri (0,2–0,6^m) mutta kyllä se taivaalta pitäisi löytyä helposti etenkin jos käyttää kiikaria apuna ja katsoo tähtikarttaohjelmasta missä se sijaitsee. Saturnus on kesäajan Vaa’assa.

Urannus on Kaloissa nousten kesän ensimmäisellä puoliskolla aamuyöstä ja loppukesästä kohta auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus (5,8^m) on sen verran heikko, että sitä hämärinä kesäöinä on mahdoton nähdä.

Neptunus on alkukesästä aamuyöllä horisontin yläpuolella ja heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen lähes koko yön. Neptunus näkyy Vesimiehessä, tosin sen kirkkaus on vain 7,8^m joten hämärät kesäyöt eivät mahdollista sen havainnointia.

Meteorit

Perseidit saavuttavat maksiminsa elokuun 12. Päivänä. Tällöin ZHR-luku voi nousta hieman yli 100 ja havaitsija voi nähdä kirkkaita ja nopeita meteoreja muutamia kymmeniä tunnin aikana. Meteorit näyttävät tulevan Perseuksen tähdistön pohjoisosasta itäiseltä taivaalta. Havaintopaikaksi pitäisi valita valosaasteeton paikka, josta näkyvyyttä on joka suuntaan tai ainakin valosaasteettomalle taivaanosalle.

Tähtitaivaan tapahtumat